1. Ultraäänivirtausmittarit luottavat mittauksessa selkeisiin akustisiin signaaleihin. On erittäin tärkeää poistaa kaikki eristys- ja korroosionestokerrokset-suorasta putken osasta ja kiillottaa asennusalue kirkkaaksi metallipinnaksi. Tarkista putki huolellisesti varmistaaksesi, että anturin asennuspaikka ei sisällä kolhuja, ulkonemia tai hitsejä. Nämä epäsäännöllisyydet häiritsevät vakavasti ääniaallon etenemisreittiä, mikä johtaa signaalin vaimenemiseen ja epätarkkoihin mittauksiin. Putken vuoraus on kiinnitettävä tiiviisti putken seinämään ilman rakoja. Pitkään käytössä olleille putkille, joiden sisäseinässä voi olla paksuja kerrostumia, on suositeltavaa puhdistaa perusteellinen puhdistus ennen mittausta, sillä kerrostumat voivat muuttaa putken halkaisijaa ja vaikuttaa ääniaaltojen siirtymiseen.
2. Pidä etäällä häiriölähteistä: Pääyksikkö tulee asentaa etäälle voimakkaiden sähkömagneettisten häiriölähteiden, kuten suurien moottoreiden, taajuusmuuttajien ja suurtaajuisten{1}}virtalähteiden läheltä. Standardoitu johdotus: Signaalikaapeleissa tulisi mieluiten käyttää alkuperäisiä valmistajan lisävarusteita. Kaapelin pituus ei yleensä saa ylittää 200 metriä, ja kaikkia liitoksia tulee välttää signaalin katoamisen ja häiriöiden estämiseksi.
3. Kytkentäaineen valinta: Kytkentäaineen tehtävänä on poistaa ilma anturin ja putken pinnan välistä varmistaen, että ääniaallot voidaan siirtää tehokkaasti putkeen. Kytkentäaineen väärä valinta johtaa suoraan signaalin riittämättömyyteen.
On valittava erikoistuneet kytkentäaineet, joilla on erinomainen äänenjohtavuus, vahva tarttuvuus ja putken käyttölämpötilan kestävyys. Älä käytä tavallisia voiteluaineita tai muita korvikkeita ajan säästämiseksi.
4. Erityiset työolosuhteet: Vesihuollossa ja viemäröinnissä tai joissakin teollisissa prosesseissa putki ei ole aina täynnä. Tämä tila on haaste useimmille virtausmittareille.
Putkilinjoissa, joissa ei ole varmaa, voidaanko koko putken kunto taata, tehokas strategia on muuttaa anturin asennusasentoa perinteisestä putken ylä- ja alaosasta putken vasemmalle ja oikealle puolelle (Z--tyyppinen asennustapa). Tällä asennusmenetelmällä varmistetaan, että anturi pysyy nesteen upotettuna pienilläkin virtausnopeuksilla tai silloin, kun putki ei ole täynnä, jolloin se sieppaa tehokkaat ääniaaltosignaalit ja parantaa huomattavasti mittauksen luotettavuutta ja tarkkuutta.
Yhteenvetona voidaan todeta, että ultraäänivirtausmittareiden korkea tarkkuus on luontainen ominaisuus, mutta se, voidaanko tämä tarkkuus todella toistaa kentällä, riippuu suuresti huolellisesta asennuksesta ja käyttöönotosta. Kun kiinnität huomiota kaikkiin yllä oleviin yksityiskohtiin, saat luotettavan varmuuden prosessimittaustiedoistasi.
